Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
133’
seisahtui asemalla, juuri kun Dick oli keskellä
kaunopuheista lausetta ruumiillisten harjoitusten
tarpeellisuudesta. Hän ostaisi Maisielle hevosen, —
semmoisen hevosen, ettei moista missään, — ja sen hän
sijoittaisi toverin kanssa jonnekin parinkymmenen
penikulman päähän Lontoosta, ja Maisien pitäisi
yksinomaa terveytensä takia ratsastaman sillä pari kolme
kertaa viikossa.
»Se on hullua," sanoi Maisie. „Se ei ollenkaan
sopisi."
»Luuletko sinä, että koko Lontoossa on
ainoatakaan ihmistä, joka välittäisi mistään, mitä me
suvaitsemme tehdä?"
Maisie katsoi katulyhtyjä, sumua ja hirvittävää
liikettä. Dick oli oikeassa, mutta hevonen ei ollut
samaa kuin taide, ja hän ei saisi siis ajatellakaan
semmoista.
»Sinä olet hyvin kiltti joskus, mutta toisin
vuoroin sinä olet hyvin hupsu. Minä en aijo antaa sinun
lahjoittaa minulle hevosia, enkä myöskään huoli
sinua saattamaan tänä iltana. Minä menen kotiin
yksin. Mutta sinun täytyy ensin luvata minulle
jotain. Ethän ajattele enää tuota kolmea penceä, Dick?
Muista, että se velka on nyt maksettu, ja minä en
tahdo että olet kärttyinen ja teet huonoa työtä tuon
pikku asian tähden. Sinä voit olla niin suuri, siksi
sinun ei pidä olla pieni."
Nyt oli Maisien vuoro kostaa. Ei ollut Dickillä
muuta neuvoa kuin asettaa hänet vaunuun.
»Hyvästi," sanoi Maisie koruttomasti. »Tulethan
sunnuntaina? Tämä on ollut suloinen päivä, Dick.
Miksi ei aina voi olla näin hauska?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
