- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
173

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

173

„Elä sano mitään. Anna minulle suudelma.
Yksi ainoa suudelma, Maisie. Lupaan etten ota toista.
Voithan sinä nyt antaa, niin tiedän, että olet
kiitollinen. «

Maisie työnsi poskensa esiin, ja Dick otti
palkkansa pimeässä. Se oli vain yksi ainoa suudelma,
mutta koska ei ollut olemassa mitään sopimusta
ajasta, oli se pitkä. Maisie riistäytyi irti vihaisesti, ja
Dick seisoi hämillään, vavisten kiireestä kantapäähän.

»Hyvästi, kulta. En aikonut loukata sinua.
Olen pahoillani. Niin — voi hyvin ja tee hyvää
työtä — varsinkin Melankoliassa. Minä koetan
myöskin maalata Melankolian. Terveisiä Kamille minulta,
ja pidä huolta siitä, mitä juot. Maaseutujen
juomavesi on huonoa kaikkialla ja kaikkein huonointa
Ranskassa. Kirjoita minulle, jos jotain tarvitset, ja
nyt — hyvästi. Sano minup puolestani hyvästi
tytölle, mikä liekään nimeltään ja — enkö saisi toista
suudelmaa? En. Olet oikeassa. Hyvästi."

Vihainen huuto ilmaisi hänelle, että ei ollut
so-pivata kiivetä ylös pitkin postisäkkisiltaa. Hän
ennätti paraiksi rannalle kun laiva alkoi liikkua, ja
hän seurasi sitä koko sydämellään.

»Eikä mikään — ei mikään maailmassa
erottaisi meitä, paitsi hänen itsepäisyytensä. Nuo Calais’n
yölaivat ovat aivan liian pieniä. Minun pitää saada
Torp kirjoittamaan siitä. Nyt se alkaa jo kiikkua."

Maisie seisoi samassa paikassa, johon Dick oli
hänet jättänyt, kunnes hän kuuli pienen huokauksen
olkansa takana. Punatukkaisen tytön silmät
hehkuivat kylmää tulta.

»Hän suuteli sinua!" sanoi hän. »Kuinka sinä
saatoit sallia sitä, kun hän ei ole mitään sinulle?

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0183.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free