Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
XIII LUKU.
Jo päivä maillehen mennyt on,
Ma oonkohan kotitiellä?
Ma eksyin päivällä, onneton,
Oi, kodin löydänkö yöllä?
Vanha laulu
«Maisie, tule nukkumaan."
«On niin kuuma. En voi nukkua. Elä nyt
kiusaa."
Maisie nojasi käsivartensa ikkunalautaan ja
katseli kuutamoa suoralla puistokäytävällä. Kevät oli
tullut Vitry-sur-Marneen ja kuivannut maan luihin
ja ytimiin saakka. Ruoho oli palanut ruskeaksi
niityillä, savi virran äyräillä oli halkeillut tiilikiviksi,
kukat tien vieressä olivat aikoja sitten kuolleet ja
ruusut puutarhassa riippuivat lakastuneina varsissaan.
Kuumuus tuossa pienessä makuuhuoneessa
katonrajassa oli melkein sietämätön. Itse kuutamokin
Kamin atelieerin seinällä toisella puolen tietä näkyi
lisäävän yön kuumuutta. Suuren kellokahvan varjo
suljetun portin luona näytti pikimustalta ja harmitti
Maisie’a, jonka katseet sattuivat siihen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
