Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
235
Sinä paha pikku hupakko! Lähde heti hänen
luokseen! Lähde!"
Torpenhow’n niskaa kirvelteli, mutta hän
hymyili kuin itse ilmeinen kärsivällisyys, kun Maisie
tuli paljain päin päiväpaisteessa hänen luokseen.
»Minä tulen," sanoi tyttö silmät maahan
luotuina.
»Teidän tulee siis olla Vitryn asemalla kello
seitsemän tänä iltana." Tuo oli käsky sellaiselta
mieheltä, joka oli tottunut siihen että häntä
toteltiin. Maisie ei sanonut mitään, mutta hän oli
kiitollinen siitä, ettei hänellä ollut ollenkaan tilaisuutta
väittelyyn tuon ison miehen kanssa, joka näkyi
pitävän kaikkea aivan varmana ja ohjasi hurjaa hevosta
yhdellä kädellä.
Maisie palasi punatukkaisen tytön luo, joka itki
katkerasti, ja kyyneleiden, suutelojen — hyvin
harvojen suutelojen — mentoolin, pakkaamisen ja
neuvottelujen kesken Kamin kanssa tuo paahtava
iltapäivä kului. Jälestäpäin vasta oli aikaa ajatella.
Maisien lähin velvollisuus oli mennä Dickin luo —
Dickin luo, jolla oli tuo ihmeellinen ystävä ja joka
istui pimeässä, leikkien Maisien avaamattomien
kirjeiden kanssa.
»Mutta mitä sinä nyt teet?" sanoi Maisie
huonetoverilleen.
»Minäkö? Oh, minä jään tänne ja — lopetan
sinun Melankoliasi," sanoi hän hymyillen surkeasti.
»Kirjoita minulle sitten."
Sinä yönä puhuttiin Vitry-sur-Marnessa hullusta
englantilaisesta, joka varmaan oli saanut
auringon-piston. Hän oli juonut kaikki upseerit penkin alle,
oli lainannut hevosen sotamiehiltä ja sitten karannut,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
