Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
234 RUDYARD KIPLING.
»Hän on ollut umpisokea lähes kaksi
kuukautta."
Maisie kohotti kasvonsa, jotka olivat kalman
kalpeat.
»Ei, ei! Ei sokea! Minä en tahdo että hän
on sokea!"
»Tahtoisitteko itse tulla katsomaan?" sanoi
Tor-penhow.
»Nyt — nytkö heti?"
»Ei toki! Parisin juna lähtee täältä vasta kello
kahdeksan illalla. Aikaa on siis viljalti."
»Lähettikö herra Heldar teidät minun
luokseni?"
»Ei toki. Dick ei semmoista tekisi. Hän istuu
vain atelieerissään pidellen käsissään muutamia
kirjeitä, joita hän ei voi lukea, koska hän on sokea."
Leveän hatun alta kuului nyyhkytys. Maisien
pää vaipui alas ja hän astui huoneeseen, jossa
punatukkainen tyttö makasi sohvalla valittaen
pään-kivistystä.
»Dick on sokea!" sanoi Maisie, hengittäen
nopeasti ja nojautuen tuoliin. »Minun Dickini on
sokea!"
»Mitä?" Tyttö ei ollut sohvalla enää.
»Eräs mies on tullut Englannista kertomaan
sitä minulle. Dick ei ole kirjoittanut minulle
kuuteen viikkoon."
»Lähdetkö. hänen luokseen?"
»Minun pitää ajatella."
»Ajatella! Minä läksisin Lontooseen heti, ja
minä suutelisin hänen silmiään ja suutelisin niitä yhä
uudestaan ja uudestaan, kunnes ne paranisivat!
Ellet sinä mene, menen minä. Voi, mitä minä puhun!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
