Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIV. Tiedusteluretkiä järvillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIEDUSTELURETKIÄ JÄRVILLÄ.
karavaanin, miksi pitää sen pinnan oila yhtä ohuen kuin ympä-
röivä ilma, joka joka hetki uhkaa räjähyttää halki jalanastujan
sydämmen!
Nousen taas satulaan, mutta hevonen on joka askeleella
kuukahtaa päälleen seisomaan. Tuntuu niinkuin sen jalat olisi
sidottu toisiinsa kiinni jollain rihmalla, joka sen _on nyhtäistävä
poikki joka kerta kuin siirtää jalkaansa. Ratsastan edellä tarkas-
telemassa mistä mahdollisesti pääsisi kulkemaan. Kameelit tule-
vat jälestä niinkuin etanat ja koettavat pelokkaina vältellä pahim-
pia kuoppia, mutta yhtä välttäissään joutuvat ne .toiseen vielä
pahempaan.
Tunnit kuluvat; raskaasti ja hitaasti kohoamme erästä solaa
ylös tässä kauheassa seudussa, joka tahtoo pidättää meidät aini-
aaksi. Retkemme muistuttaa sotajoukon kulkua vihollisessa
maassa, jossa se on kokonaan heitetty oman onnensa ja omain
varainsa nojaan, jossa se loittonee yhä kauvemmaksi varmoista
asemistaan ja kulkeissaan tapaa vaan poltettuja kaupunkeja, hävi-
tettyjä kyliä ja tuhotuita vainioita. Sellaisissa olosuhteissa on
hyökkäävä joukko tuomittu perikatoon, varsinkin jos se on polt-
tanut pelastavat laivansa ja on joka puolelta vaarain uhkaamana.
Ja kumminkin on sellaisissa huimissa yrityksissä aina oma erityi-
nen viehätyksensä. Jota edemmäksi tullaan, sitä selvempää on,
että paluu saman maan kautta käy yhä vaikeammaksi - mutta
ne olivat juuri nämä vaikeudet, jotka viettelivät minua. Voinko
voittaa ne? Ei ajatustakaan takaisin palaamisesta!
Solassa käyskenteli yksinäinen susi; mitä lienee etsinyt
sieltä! Kello oli vasta neljä, mutta maille laski jo niinkuin syys-
illan pimeys, kun tavanmukainen myrsky lähestyi jyristen niin-
kuin olisi ajettu jättiläisrattailla tai pommitettu jotain linnoitusta
siellä vuoristossa. Hevoset käyvät kylki edellä, välttääkseen ra-
keitten iskuja. Täytyy seisahtua, ei näe eteensä mitään, me
panemme teltit pystyyn ja kaivamme viemäriojia niitten ympä-
rille. Siinä maleksimme kokonaisen päivän, sillä yksi kamee-
leista oli jäänyt jälkeen ja sitä täytyi noutaa. Vaivoin saatiin
se jaloilleen, mutta se kaatui taas ja lopulta meidän täytyi se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
