Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVIII. Vaikeita tilapäitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
222 VAIKEITA TILAPÄITÄ.
olisi hän kyllä voinut purkaa kuormat kameeleilta, mutta takai-
sin selkään hän ei niitä olisi saanut, koska siihen vaaditaan
vähintäin kaksi miestä. Kamalalta tuntui ajatella, mikä olisi
ollut seurauksena, jos edellinen myrsky olisi puhjennut pari
tuntia aikaisemmin.
Illalla maaliskuun 1 5 p:nä saivat kameelit syödä olkisisus-
tuksen satuloistaan; niitä ei enää suurin tarvittu, kun jäävarasto
oli huvennut jotensakin vähiin. Juomavettä meillä vielä oli
kylliksi, mutta se oli saanut ilkeän maun vuohennahkasäkeissä.
Muutamia jääpalasia niissä vielä uiskenteli sulamattomina ja ai-
noastaan niitä voitiin käyttää.
Turhaan tähystelimme kiikarilla Tokta Ahunin merkkitulta.
Erämaa oli nyt ihan tasainen kuin meren selkä. Lähteissämme
liikkeelle I 6 p:nä, piti meillä olla matkaa järvelle enää vaan
kaksi penikulmaa, mutta punnitus otti paljon aikaa. Alkoi sen-
tään jo tuntua »maan ,, läheisyys, minä tarkotan: aloimme huo-
mata, että lähestyimme erämaameren rantaa. Uloimpina »luo-
toina » oli pari näivettynyttä tamariskia, ja niitten suojaan oli
keräytynyt muutamia matalia hiekkasärkkiä, jotka tuntuivat vie-
hättävän pehmeiltä arkoihin jalkapohjiimme. Suorsaparvia len-
teli siellä täällä ja se näky virkisti meitä paljon. Maa alkoi
laskea hitaasti etelään päin - se merkitsi Lop-erämaan etelän
puolista syvännettä, Kara-koschunia.
Maaliskuun I 7 p:nä oli ilma tukahuttava. Kaikki olimme
uupuneita ja nälkäisiä, erämaa muuttui taas ihan kuolleeksi, maa
poltti jalkojamme, matka kävi hitaasti ja vielä hitaammin lisään-
tyivät numerot punnituskirjaan. Seitsemännentoista paalun luona
seisahtuivat miehet ja huusivat: »vettä, vettä, joka suunnalla!»
Olimme silloin niin lähellä Karakoschunia, että yhdeksästoista
paalu lyötiin jo järven rantaan!
Niin seisoimme siis vihdoin kuin pilvistä pudonneina tä-
män uuvuttavan ja vaikean, mutta tuloksista rikkaan punnitus-
työn loppupisteessä. Ihanata, että se on tehty, hauskaa alottaa
taas uusi luku, uudet kohtalot ja seikkailut.
Järvi aukesi tässä eteemme aavana, kuolleena ja matalana.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
