Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
43
»Minä saan aamiaista silmänräpäyksessä. Mitä
arvelet, tilaanko makkaroita?"
»Elä! Mitä tahansa, mutta ei makkaroita! Torp,
minä olen ollut nälkään kuolemaisillani tuon kirotun
hevoslihan tähden, jolla olen elänyt kolmekymmentä
päivää ja kolmekymmentä yötä."
„Soo-oh, mikä siis on sinun viimeinen
hulluutesi?"
Dick kertoi viimeisistä viikoista koristelematonta
kieltä. Sitten hän avasi takkinsa; sen alla ei ollut
mitään liiviä. »Minä kestin sen hyvästi, kerrassaan
hyvästi, ja nyt minä olen päässyt siitä!"
»Sinulla ei ole paljon järkeä, mutta myönnän
että sulia on lujuutta kumminkin. Syö nyt ja puhu
sitten."
Dick iski kiinni muniin ja sianlihaan ja söi
kunnes hän ei voinut syödä enempää. Torpenhow
tarjosi hänelle täytetyn piipun, ja Dick poltti niinkuin
mies polttaa, joka ei kolmeen viikkoon ole saanut
maistaa hyvää tupakkaa.
»Ohhoh!" sanoi hän. »Tämäpä on taivaallista!
No, mitä arvelet?"
»Minkä ihmeen tähden sinä et tullut minun
luokseni?"
»En voinut. Minä olen jo kyllin velkaa sinulle,
vanha veikko. Ja paitsi sitä minussa oli
jonkinmoinen taikausko, että tuo väliaikainen nälänhätä —
se oli todellakin nälkää, joka koski kipeästi —
tuottaisi sitä enemmän onnea myöhemmin. Se on ollutta
ja mennyttä nyt, eikä kukaan syndikaatin miehistä
tiedä kuinka kovalla minä olin. Annappas nyt
kuulua! Mitenkä minun asiani nyt oikeastaan tätänykyä
ovat?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
