- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
303

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

303

Veturi puhalsi höyryä melkein Dickin korvaan
ja erämaan kylmä tuuli pilhalsi hänen jalkoihinsa.
Hän tunsi nälkää ja väsymystä ja tiesi olevansa
likainen — niin likainen että hän koetti harjata takkiaan
kädellään. Se oli aivan toivotonta, ja hän pisti
kädet taskuihinsa ja alkoi itsekseen ajatella kuinka
monta kertaa hän oli etäisillä ja omituisilla paikoilla
odotellut junaa tai kameleja, muuleja tai hevosia,
joiden piti viedä hänet hänen toimeensa.

Siihen aikaa hän näki — selvemmin kuin
useimmat muut — ja se oli ihana näky, kun täysissä
aseissa oleva armeija söi päivällistään tähtien valossa.
Siinä oli väriä, valoa ja liikettä, joiden puutteessa
ihmisellä ei ole paljon iloa elämässä.

Tänä yönä hän kulkisi viimeisen matkansa tuossa
pimeydessä, joka ei koskaan haihdu, eikä koskaan
ilmaise ihmiselle kuinka pitkälle hän on
matkustanut. Sitten hän puristaisi taas Torpenhow*n kättä
- Torpenhow’n, joka oli elossa ja voimakkaana
keskellä tuota samaa toimintaa, joka kerran oli tuottanut
kunniaa ja mainetta Dick Heldar nimiselle miehelle.
Silloinen Dick Heldar ei ollut ollenkaan sama mies
kuin tämä hapuroiva sokea maankuljeksija, joka
nyt kantoi tuota nimeä. — Niin, sitten hän
löytäisi Torpenhow’n ja tulisi niin lähelle tuota vanhaa
elämätä kuin suinkin. Ja sitten hän unohtaisi kaikki
— Bessien, joka oli turmellut Melankolian ja ollut
vähällä turmella hänen elämänsäkin — Beetonin,
joka asui omituisessa, epämääräisessä kaupungissa
tinapalasien, kaasujohtojen ja kaikenlaisten
hyödyttömien tavaroiden keskellä — tuon olemattoman
olennon, joka oli tarjonnut hänelle rakkautta ja
uskollisuutta ilmaiseksi, mutta ei ollut sanonut nimeään

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0313.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free